Ainoz testaa: TCA Happokuorinta

Kuulostaa aika hirveeltä ja sitä se kyllä suurelta osin olikin =)

Nyt kun ei voi parhaalla tahdollakaan enää itseään kutsua nuoreksi aikuiseksi tai teiniksi tai itse edes kedon kauneimmaksi kukkaseksi niin on alkanut kiinnostaa jossain määrin ( aika suuressakin määrin) itsensä fixaus niin ulkoa kuin sisältäkin. Kun maaginen pyöreä 40 on lähempänä kuin edellinen vuosikymmen niin somethings got to give ja alkaa hyväksyä jotkut muutokset hyvällä tai sitten pahalla. Anyway, en ole ajatellut jäädä ojaan makaamaan, en edes kuvainnollisesti ja olen alkanut kokeilla eri juttuja miten parantaa ulkoista appearancea ja tuntea olonsa myös hyväksi sisältäpäin.

Kasvohoitofanaatikko en ole ikinä ollut, mutta kotikosmetologi kokoelmissa lojuu useampi sata putelia ja purnukka ihmevoiteita =)

TCA hoidoista en oikeastaan tiennyt paljoa ennen hoitoon menemistä. Googlettamalla löytyy infoa vaikka kuinka ja paljon, mutta tässä virallinen tietoisku tälle vouhotukselle.

Voimakas ihon pintaa uudistava, ihon väriä ja arpia tasoittava hoito. Miedolla pitoisuudella TCA voidaan tarvittaessa tehdä herkällekkin iholle. Iho toipuu TCA-kuorinnasta kuorinnan syvyydestä ja aineen voimakkuudesta riippuen 5-10 päivässä. Toipumisaikana vanha iho hilseilee voimakkaasti ja voi kuoriutua jopa kookkaampina laattoina, kuten auringonpolttaman jälkeen. TCA kuorinnalla kuoritaan pigmenttimuutoksia (maksaläiskät), pintakuivaa ja auringon vaurioittamaa ihoa, aknearpia ja sitä tehdään myös voimakkaana nuorennushoitona.

Kuorinnan jälkeen ihon pintakerros alkaa irtoilla muutaman päivän kuluttua. Ihon pintakerroksen irtoillessa sitä ei saa hangata tai vetää irti! Ei kuivana eikä kosteana. Ihon liian nopea irrottaminen aiheuttaa kipua, infektioriskin, huonomman hoitotuloksen ja jopa viikkoja kestäviä punoittavia jälkiä. (www.kc-clinic.fi)

Kemiallinen kuorinta tarkoittaa, että pinnallisin kerros poistetaan kuorivalla aineella, jonka jälkeen iho tuntuu tasaisemmalta ja tiukemmalta eikä siinä näy juurikaan ryppyjä tai kauneusvirheitä. Kemiallisella kuorinnalla aiheutetaan hallittu ihovaurio, minkä paraneminen johtaa uuden ihon pintakerroksen syntyyn. Menetelmää käytetään ihon tasoittamiseen ja auringon vahingoittaman ihon parantamiseen. Kuorinta voidaan tehdä pinnallisesti, keskivahvasti tai syvältä riippuen siitä, kuinka monta ihokerrosta poistetaan. Kemiallinen kuorinta ei sovi henkilölle, joka on raskaana tai imettää. Samoin ihottumat tai yliherkkyys kuorinta-aineille voivat olla este kemialliselle kuorinnalle.

Keskivahva kuorinta, TCA kuorinta

Keskivahva kemiallinen kuorintakäsittely sisältää trikloorietikkahappoa (TCA), joka poistaa epidermiksen ja dermiksen ylimmät kerrokset. Käsitellyt alueet voivat näyttää palaneilta ja turvonneilta noin 12 päivän ajan. Keskivahvaa kuorintaa käytetään useimmiten auringon vahingoittaman ihon hoitamiseen.

Hoitoja voidaan tehdä siis yksityissairaaloissa ja miedompana versiona kauneushoitolassa. Itselleni tehtiin hoito jälkimmäisessä. Ensin tehtiin alkurasvaukset ja ihon valmistaminen operaatioon ja sitten happo levitettiin koko kasvoille aloittaen itse määrittelemästäni "ongelmakohdasta" kasvoissani.  Tähän väliin täytyy sanoa, että kasvoissani nyt aikuisena ei ole ollut suuria ongelmia. Teininä läpikäyty akne on jättänyt jonkun arven sinnetänne, mutta näkyvin arpi kasvoissani on tuhkarokon aiheuttama kraateri nenän vieressä. Hyvin pieni, ehkä alle puolen senttimetrin levyinen kohta, jossa iho painunut kuopalle arven jäljiltä. Ei siis niin iso, mutta kuitenkin sellainen tuntomerkki, joka on aina siinä ollut. Happo levitettiin leukaan ja otsa-nenän alueelle ensin ja sen jälkeen poskille. Silmänympärysihoa varottiin ja ainetta ei levitetty herkälle silmänympärysiholle laisinkaan. Happo alkoi pistellä ja polttaa jo varsin pian levityksen jälkeen ja tunne hyvin polttava ja minuutin kuluttua. Operaation tekijä rauhoitteli, että happo on juuri sen aikaa kasvoilla kun se alkaa vaikuttaa ja poistetaan yleensä jo 1-3 minuutin kuluttua laitosta. Eli aika jämäkkää kamaa. 

Nyt tarkemmin googlatessani aihetta järkytyin huomatessani miten paljon ihmiset käyttää ja tilaa ja ainetta on ylipäätään saatavissa kotikäyttöön jopa isoissa pitoisuuksissa. Itse en henkilökohtaisesti IKINÄ uskaltaisi tehdä hoitoa kotona. 

Hapon alkaessa reagoida iholla se neutralisoitiin kasvoille levitettävillä kääreillä. Happoaineet puhdistettiin pois ja ihoa rauhoitettiin rasvauksella hoidon jälkeen. Ihon pistely ja poltto lähti välittömästi pois kun kääreet laitettiin kasvoille. Naama tuntui turvonneelta heti operaation jälkeen ja hieman punakalta. 

Hoidontekijä antoi mukaan hoitavaa rasvaa, jota tuli levitellä vähintään kolme neljä kertaa päivässä koko kasvoille sekä neuvoi hankkimaan Bevitaa apteekista, joka auttaa ihoa uusiutumaan nopeammin rankan hoidon jälkeen. Näillä on menty ja täytyy sanoa, että paremman puolella jo ollaan. Thank God. 

Hoito oli rankempi kuin kuvittelin ja VAATII muutaman päivän ehdottoman erakoitumisen, koska naama (ainakin minulla) oli tulenpunainen ja laikukas ylimmän ihokerroksen kuivuessa ja arpeutuessa pois. Kuollutta ihoa ei saa nyppiä eikä repiä, koska liian aikainen ihon revintä voi aiheuttaa psysyviä arpia ihon pintaan. Muutama päivä meni siis ihonriekaleita naamasta roikkuen kotona. Ja jonkin kerran piti, rehellisyyden nimissä, googlailla, että onko tää nyt ihan normaalia. On ollut onneksi. Välillä on ollut epätoivon hetkiä, että tuleeko musta enää ikinä ihmisen näköstä, mutta nyt viidennen toipumispäivän jälkeen alkaa mieli ja ihokin näyttää oikein kirkkailta. Vanha ihokerros on lähtenyt suurilta osin jo pois kokonaan, vanhaa laikukasta ihoa on jäljellä poskipäissä ja laidoilla ja vähän otsassa. Ihon kuoriutuminen on todella vinhaa, koska muutama päivä menee todellakin niin, että naamaa kiristää joka nurkasta ja on kuin ihon päälle olisi pingotettu läpinäkyvä teippi kalvo. Viidennen päivän jälkeen eli nyt voin ilokseni sanoa, että alta paljastuva iho on kuulas, sileä ja uskomattoman pehmeä. Leuassani oleva ongelma alue, johon nousee aina ja iänkaikkisesti maailmankaikkeuden suurin finni, näppy, ällötys on sileä ja tuhkarokko arpi näyttää jotenkin matalammalta. Kaikeankaikkiaan EHKÄ ihan OK kokemus, mutta pitää ehdottomasti tehdä silloin kun on lomalla, siis pois töistä tai tapahtumista, koska itse olin NIIN järkyttävän näköinen, että piti skipata muutama extra työpäivä ja olla pois myös muusta sosiaalisesta kanssakäymisestä. 

Nyt olen innosta piukee, koska saan huomenna jo meikata lähes viikon tauon jälkeen. YEY! Happu Pappy =) 

Googlatessani löysin Ms Samanthan myös samassa jamassa. =) Tältä se juurikin näyttää; mä näytin vaan vielä 100 kertaa pahemmalta. 

Mitähän seuraavaksi kokeilis; googlailin jo HYPOXI hoitoja, mutta vähän hintavahkoa. 

http://www.hypoxi.fi/

hmmmm...mietitään!! =)

Oh the missing.

Herranjumala kun on ikävä kesää.
Tai en tiedä edes onko se kesä vai joku muu tunne siinä, mitä ikävöi niin kovin.
Suomen kesä ei niin kummoinen viime kesinä ole ollut, mutta jotenkin ihanina muistoina mieleen on jääneet hyvien ystävien kera keskiöiset pyöräilyt Oulujoen varressa ja läpi Ainolanpuiston matkaeväiden kanssa. Ja keskiyön aurinko on kyllä something special. Sitä ei ole monessa paikassa.
Vielä kun saisi lämpötilan kohomaan edes sen kymmenen astetta ylöspäin niinä kuulaina kesäöinä niin olis ihan täydellistä.

Näinä räntäsateiden täyttäminä päivinä ajatukset harhailee ihan edes ajattelematta Turkin kuumiin ja kosteisiin päiviin ja öihin. Kyllä sitä aurinkoa kaipaa. Iho on kuiva ja kellastuu ja huutaa D vitamiinia. Päivä toisensa jälkeen palelee ja mieli ei pysy yrittämälläkään positiivisena. Miksi oi miksi mun on pitänyt syntyä väärään maahan. Nyt joku alkaa saarnata kuinka se on talvella pukeutumiskysymys ja blaablaablaa. Ei ole. Ei mene läpi. En ole ulkoillut vapaaehtoisesti koko talvena ja tuskin niin tulen tekemäänkään ennenkuin kevätauringonsäteet saa mut ovesta ulos.
En vain ole talvi-ihminen ja inhoan kaikkea talveen liittyvää; lumisadetta, jäätä, kylmyyttä, pimeää, sitä, että ihmisistä tulee ihan mörköja ja vaatteita pitää pukea satatuhatta kiloa päälle, että jotenkin tarkenee hypätä autoon, joka hyvällä onnella lähtee käyntiin ja ajaa töihin ja iltapäivällä takas.
ARRRRRG. Not for me.

Hupsista.

Hassua lukea palttiarallaa kolme vuotta vanhan blogini kirjoituksia ja huomata miten samojen ja kuitenkin erilaistenkin ongelmien kanssa sitä painii edelleen. Toki moni asia on muuttunut ja muutoksissa eletään ja viime ja kuluva vuosi on todentotta ollut myllerryksien vuosi- joka tasolla. Vanha blogini oli päiväkirjatyyppinen kokeilu, jota pidin lähinnä itselleni ja muutamalle lähimmälle tutulleni. Hauskaa silti, että joskus on osannut kirjoittaa jopa ihan nokkelasti elämän asioista.

Hmmm. Katsaus viimevuoteen; eka sana, joka tulee mieleen on stressi. Viimevuosi oli ehkä stressaavin vuosi koko elinikänäni. Tulikaste yrittäjäksi ja sen tuoma paine, stressi ja hoidettavien asioiden järkyttävä määrä oli yllätys, vaikka kliseisesti tiesinkin, että tuskin se mikään walk in the park tulisi olemaan.  Puolitoista vuotta ylä- ja alamäkiä takana ja voin sanoa, ettei mikään ole rankempaa kuin yrittäjyys. Nukahtamistabut ovat tulleet muutamaan otteeseen kokeiltua ja fyysinen stressin oireilu on tullut hyvinkin tutuksi- ensimmäistä kertaa elämässä. Vaikeimpina aikoina olisi ehkä ollut turha tulla kysymään yrittäjyyden hyviä puolia, koska niitä en olisi voinut antaa sokerina kuorrutettuna.

Entäs sitten yrittäjän vapaus?
hmmm. Yksi syykö miksi perustaa oma yritys tai alkaa yrittämään. Minusta toteama ontuu, koska myös tämä vapaus täytyy ansaita. Se alkava yrittäjä tuskin voi lähteä puoleksi vuodeksi atolleille surffaamaan tai ottaa pidennettyjä viikonloppuja ilman, että järkkää asiat kuntoon hyvinkin tarkkaan ennen tätä. Ja välttämättä asiat ja yritys ei toimi eikä tuota MITÄÄN muutamaan vuoteen yrityksen perustamisesta ja itselle ei pysty edes maksamaan palkkaa alussa tai huonoina aikoina.

Oh well. Onpahan tullut kokeiltua.